Rakkauskirje Shanghaille

Minkään kaupungin kadut eivät ole koskaan aikaisemmin saaneet minua tuntemaan niin kuin Shanghain. Jokin tuossa kaupungissa saa minut haluamaan sinne asumaan vain muutaman päivän kokemuksella.

"The Bund" oikealla sekä maailman toiseksi korkein pilvenpiirtäjä (mitä en
vielä tiennyt tätä kuvaa ottaessani).

Mistä voisin aloittaa? Shanghain ikoninen näkymä "The Bundista" ja sen viereisistä pilvenpiirtäjistä oli kiinnostavaa katseltavaa etenkin yöllä, mutta enemmän minua sykähdytti kävellä niillä pienemmillä satojen ja taas satojen puiden reunustamilla kaduilla, joiden talot on rakennettu vanhaan eurooppalaiseen tyyliin.

Peking on hyvin kiinalainen kaupunki. Shanghai on enemmän kansainvälinen; siellä on suuren metropolin tunnelmaa, joka kiehtoo erityisesti tämmöistä pikkukaupungin ihmistä. Ja vaikka suomalaista pikkukaupunkia ja Shanghaita on turha alkaa vertailemaan, tuossa suurkaupungissa tuntuu silti olevan jotain tuttua, mikä puuttuu Pekingistä.

Ihania, ahtaita kujia.

Shanghain yö.

Ollessani vierailulla Shanghaissa en tullut ajatelleeksi, että olen maailman suurimmassa kaupungissa. Sen kokoa on vaikea käsittää, eikä niitä miljoonia ihmisiä havaitse ympärillä. (Ylipäätään sana "miljoona" alkaa kuulostaa varsin mitättömältä, kun sitä on saanut viljellä muutaman kerran. Mitä on miljoona ihmistä? Miljoona ihmistä on massa, jossa ei ole sijaa yksilöille. Massa on helpompi käsittää ja samalla se tekee kyseisestä ihmismäärästä pienemmän. Maailman suurinkaan kaupunki ei vaikuta niin suurelta.)

Shanghain päivä.

Shanghaihin jäi myös maailman paras keksikahvila Strictly Cookies, jonka keksejä aloin ikävöimään heti kun söin viimeisen murusen evääksi ostamistani kekseistä kotimatkalla. En ole ikinä missään maistanut niin hyviä keksejä!!

Ehkä keksien ikävöimiseen liittyy jotain syvempääkin: ikävä siitä huumaavasta uutuudenviehätyksestä ja vapauden tunteesta, jotka sai aikaan kerrostalon korkeuksissa asuminen, mahtavat maisemat ja kulman takaa löytyvä kummallisen viehättävä kahvila-ravintola-leipomo. Aamulla ovelle tilattu aamupala, kiinnostavat keskustelut ihmisen kanssa, jonka vasta tapasi. Kävelyt kukkavaloilla koristeltujen puiden reunustamilla kaduilla, kiireettömyyden tunne.

Olen vähän pettynyt siihen, ettei kuva välitä sitä tunnelmaa,
minkä haluaisin jakaa.

Välillä sitä häikäistyy.

Hauskaa viikkoa, toivottavasti häikäistytte vielä joskus elämässä!