Perfektionisti ja menetetyt ääkköset

Työviikko on takana, ja toinen edessä. Kotona Suomessa kotitöiden tekeminen ei aina ole niin hauskaa (vai pitäisikö sanoa, että se on erittäin harvoin hauskaa), koska aina olisi jotain muuta kiinnostavampaa tekemistä. Täällä oloon kuuluu erilainen asennoituminen, ja yllätyksekseni olen huomannut nauttivani näistä päivittäisistä rutiineista. Ennen lasten tuloa koulusta minulla on muutama tunti aikaa itsekseni tiskata, siivota ja järjestellä taloa sekä tehdä ruoka. Lasten kanssa on joka päivä sama aikataulu, joka helpottaa ja selkeyttää päivärytmiä. Erityisesti pidän siitä, kun saan lähes joka päivä pestä, kuoria ja pilkkoa suuren määrän hedelmiä ja vihanneksia purkkeihin. Siinä on jotain mahdottoman tyydyttävää ja perfektionistin mieltä ylentävää.

Siltoja.

Sain uuden puhelimen ja kiinalaisen numeron. Aluksi ajattelin käyttää puhelinta vain Kiinassa oloaikanani, koska olin varsin tyytyväinen edelliseen (huolimatta siitä, että uusi puhelin on oikeasti Uusi ja kamerallakin saa häkellyttävän hyviä kuvia), mutta vajaat neljä vuotta palvellut Samsungini päätti sopivasti seota uuden Xiaomin toisena hallussapitopäivänä. Niinpä totesin, että on aivan hullua käyttää uutta mahdottoman hienoa puhelinta vain puolen vuoden ajan ja laittaa se sitten eteenpäin. Tarkemmin ajatellen ihmettelen, miksi ylipäätänsä ajattelin sitä. Kiinassa kaikki ostavat aina uuden puhelimen. Ketään ei kiinnostaisi käytetty, vaikka se olisi miten hyvässä kunnossa. Sitä paitsi uuteen laitteeseen saa kaksi sim-korttia samaan aikaan, joten voin käyttää Suomen ja Kiinan numeroita yhtäaikaa.

Ei mitään hyvää ilman huonoa. Menetin ään ja öön pisteet suomalaisen näppäimistön myötä ja viestejä kirjoittaessani kuulostan Viktor Krumilta. Latasin muutaman suominäppäimistö-sovelluksen, mutta ensimmäinen pyysi lupaa lukea kaikki tiedot mitä kirjoittaisin, mukaan lukien salasanat ja luottokorttien tiedot, joten poistin sen saman tien. Kaksi muuta sovellusta eivät toimineet, ja loput ladattavat eivät olleet tarpeeksi hyviä. Taidan pysytellä Krumina vielä vähän aikaa.

Kiinalaisen numeron ansiosta minulle tulee joka päivä viestejä, joista en ymmärrä mitään. Tarkistin muutaman ensimmäisen viestin kääntäjän avulla ja onnekseni ne olivat vain uutisia tai mainoksia. Sen sijaan välillä joku sovellus (ehkä) pyytää (ehkä) lupaa johonkin kiinaksi, alla on kaksi vaihtoehtoa joista toinen pitää valita. Eteenpäin ei pääse ennen kuin on valinnut. Mitäs sitten?

Varmastikin joku Suuri Viisas.

Kävin eilen tutustumassa lähiympäristöön kävellen. Tuntui erilaiselta olla ensimmäistä kertaa kaduilla yksin. Kaverin kanssa kiinalaisten uteliaat katseet naurattavat, mutta yksin se tuntuu ihan vähän kiusalliselta. Ei voi vain kadota ihmisvilinään.

Joen vesi on hassua: se näyttää kirkkaalta, mutta siinä on outo mustanvihreä väri, jonka läpi ei kykene näkemään mitään. Joen varret ovat hassuja: täynnä tuoleja, sohvia ja pikkupöytiä, joiden ääreen lähistön vanhat ihmiset kokoontuvat pelaamaan korttia.

Tämä tunne oli hassu: kävin kaupassa ostamassa Pockyja ja vaniljaleivoksia, tulin ulos heilutellen tavallista muovipussia käytyäni hetkeä aikaisemmin riemastuttavan ystävällistä elekielikeskustelua myyjän kanssa, katselin ympärilläni olevaa vilinää ja ajattelin, miten hienoa oli olla siinä. Melkein itketti. Se on varmaan sitä kulttuurishokkia.

Koko viikon on tuuli ollut niin voimakas, ettei minkäänlaisia pilviä ole näkynyt. Tänään aurinko vielä paistaa, mutta kauimmaiset kerrostalot ovat jo vähän harmaan savusumun peitossa, joka näkyy taas saapuvan. Luulen savusumun johtuvan osittain myös eilisistä raketeista. Oli kiinalaisen uudenvuoden viimeinen päivä (niin kuin aikaisemmin totesin), ja valtavasti ihmisiä innostui räjäyttelemään ilotulituksia. Heille ei riittänyt pelkästään ilta, milloin olisi näkynytkin jotain, vaan koko päivän kuului joka puolelta pamauksia, joka vain yltyi iltaa kohden.

Tällaisia täällä sisällä on. Olen ladannut kännykkääni saman sovelluksen,
joka näyttää ilmanlaadun tietyssä paikassa. Sovellus näyttää monen Suomen
kaupungin saastetilanteen. Kuvasta näkee, että Pekingissä on ollut aika
puhdas ilma tällä viikolla. Jos saastetaso nousee korkeaksi, väri muuttuu
vihreästä keltaiseksi, oranssiksi, punaiseksi ja violetiksi. Oranssin myötä
tulee kehotus riskiryhmille käyttää hengityssuojainta ja siitä eteenpäin kaikille.

Kirsikkapuut ovat tärkeä juttu kiinalaisena uutena vuotena. Tänä vuonna
uusivuosi on niin aikaisessa, ettei kirsikankukat ole ehtineet puhjeta,
joten aika monessa paikassa puut on koristeltu tekokukin.

Hyvää sunnuntaita!