Lupasin edellisellä kerralla kertoa tarkemmin siitä, miten näyttely sujui. Siitä on nyt kulunut muutama kuukausi, eikä tapahtumat ole enää tuoreina mielessä. Hassua ajatella, miten näyttelyyn valmistautuminen tuntui niin suurelta, erikoiselta ja ylitsepääsemättömältä, mutta nyt jälkeenpäin varsin pieneltä.
 |
| Camera Stylo |
Näyttelyn avajaiset oli täynnä odottamattomia ja henkeänostattavia kohtaamisia ja keskusteluita, ehdottomasti koko jutun kohokohta! Kaikki muu kallistui enemmän stressin ja turhan huolehtimisen puolelle. Paikan päälle perjantai-iltana 13. marraskuuta saapui kourallinen vieraita, joiden joukossa suureksi iloksi monia tuttuja kasvoja. En ollut valmistanut etukäteen puhetta, mutta olin kirjoittanut muutamia ajatuksia ylös, joista sain ainekset puhua varttitunnin ajan. Loppujen lopuksi omista töistä on melko vaivatonta kertoa.
 |
| Minä ja mun jutut |
 |
| Ihmisiä ja tauluja |
Olin etukäteen miettinyt miten paljon olen valmis kertomaan henkilökohtaisia tarinoita töistä, ja miten kuulijat siihen suhtautuvat. Miten paljon kannattaa kertoa ajatuksista työn taustalla ja miten paljon jättää tilaa katsojan omalle tulkinnalle. Päädyin puhumaan avoimesti. Tuntui vähän hirvittävältä paljastaa itsestään niin paljon, mutta sain hyvää palautetta. Eräs vieras kertoi, että oli virkistävää kuulla niin paljon töistä. Monissa näyttelyissä töiden tarkoitus jätetään hyvinkin avoimeksi ja katsojan omalle tulkinnalle kuvasta on jätetty runsaasti tilaa.
Puheen jälkeen siirryimme huoneeseen, jonne työt oli ripustettu. Camera Stylossa seinillä on valmiina koukut, joiden paikkoja ei voi muuttaa seinämateriaalin vuoksi. Töiden sommitellussa oli ripustusvaiheessa ongelmia, joihin ei löytynyt muuta ratkaisua kuin sietää tilanne. Korkealla olevat koukut oli selvästi tarkoitettu isokokoisemmille töille ja vain hongankolistajat välttyivät katsomasta töitä kaula kenossa. Siitä huolimatta näyttelyn myöhempi vaihe sujui hienosti! Camera Stylon henkilökunta oli pyynnöstäni valmistanut glögiä tarjoiltavaksi vieraille. Olin myös tuonut aiemmista töistä teetettyjä printtikortteja, joita vieraat saivat viedä mukanaan muistoksi.
 |
| Tauluja ja valoja |
 |
| Lisää tauluja ja hassusti kohdistettuja valoja. |
 |
Printtejä, kukkia, glögiä. Kaikki
kohdallaan. |
Avajaisilta vierähti muutamassa tunnissa. Myöhemmin lisää ihmisiä saapui, töistä kyseltiin, kävin mielenkiintoisia keskusteluita, töitä ostettiin, hymyilin leveästi ja kerroin lisää, otettiin valokuvia ja hymyilin lisää. Seisoin siellä oman maailmani keskipisteessä ihmisten ympäröimänä ja yritin muistaa siemaista glögiä välillä ennen kuin se viilenisi. Sosiaalisen maskin asettaminen ylle auttaa minua hymyilemään ja puhumaan fiksusti näissä tilanteissa. Nauramaan oikeissa kohdissa ja heiluttamaan käsiä elävästi. Se vetää verhon niin hermostuneisuuden, itsekriittisten ajatusten kuin kurkussa olevien palojenkin eteen.
 |
| Pekingin ystäviä samassa kuvassa. |
Sosiaalinen maski on kuin kännykän eniten akkua kuluttava sovellus. Yhdentoista aikaan lähdin kahden kaverin kanssa kävelemään kotiin ja sisäinen akkuni välähteli punaisena. Kävellessä tuntui, että kävin ylikierroksilla uupumuksesta huolimatta. Samaan aikaan tuntui mahtavalta, helpottuneelta, innostuneelta, kamalalta ja väsyneeltä. Negatiiviset tunteet vain kasvoivat kunnes sain vihdoin unta aamuyöllä kolmelta. Ne olivat onneksi seuraavana aamuna kadonneet ja jäljelle jäi vain positiiviset tuntemukset.
 |
| Minä ja kukat. Kiitos ja kumarrus. |
Sanoin tämän kirjoituksen alussa, ettei avajaiset ole enää niin tuoreessa muistissa, mutta toisaalta nyt jälkikäteen kirjoittaessa olen saanut etäisyyttä näyttelyn aikaiseen hälinään, mikä vaikuttaa olevan ihan hyvä asia. Voin tarkastella muutaman kuukauden takaisia tapahtumia hieman muuttuneesta näkökulmasta.
Vuodenvaihde sai minut ajattelemaan edellistä vuotta. Huolimatta pandemiasta ja sen aiheuttamista vaikeuksista vuosi 2020 antoi minulle odottamattomia kokemuksia, kuten ensimmäisen oman näyttelyn. En ole varma, olisiko se tapahtunut ilman tätä erikoistilannetta. Ainakin se olisi ollut hyvin erilainen.
Toivon kaikkea hyvää teille uutena vuotena 2021! Hyvästi (oikein hyvästi), seuraavaan kertaan.
