lauantai 25. huhtikuuta 2020

Jos ei soita, kangistuu

Ihmiset! Ja muut.

Uskokaa tai älkää, mutta minä olen palannut. Blogiin? Kiinaan? Molempiin!

Kirsikankukkia

En-tiedä -kukkia


Palasin Pekingiin vuosi sitten huhtikuussa ja näköjään blogiin palaaminen vei hieman enemmän aikaa. Olen monesti kuluneen vuoden aikana ajatellut kirjoittamisen aloittamista, mutta toisinaan aloittaminen on hankalaa.

Olen huomannut, että minulla on nykyään monia aikomuksia, joista lopulta ei tule mitään, koska olen nopea vaihtamaan suunnitelmiani. Viime vuonna minulla oli parikin erilaista aikomusta koskien Suomeen palaamista. Ensimmäinen aikomus oli jouluna ja se tavallaan toteutuikin, mutta palasin Pekingiin uutena vuotena. Seuraava aikomus palata oli maaliskuussa, johon asti Kiinan viisumissani oli aikaa, mutta isäntäperheeni ylipuhui minut jäämään kesäkuuhun saakka.

Paluu Suomeen juhannuksena oli seuraava aikomus. Lentoliputkin oli hankittu. Mutta miksi sekin jäi vain aikomukseksi? Koska koronavirusepidemia tuli ja muutti kaikkien suunnitelmat. Kesä Suomessa evättiin ja samalla muutkin suunnitelmani matkustamisesta tänä keväänä. Huomasin, etteivät suunnitelmani pitäneet ja päätin, etten aseta tarkkaa aikaa Suomeen palaamiselle.

Tilapäivitys: toistaiseksi Pekingissä.

Muutaman viikon takainen piknik.

En ole kirjoittanut kolmeen vuoteen kunnolla ja se tuntuu. Luin vanhoja blogitekstejäni ja olin aika varma, etten kykene kirjoittamaan samantasoista tekstiä enää. Voisi luulla, että kehitys tapahtuisi vain ylöspäin, mutta kirjoittamisen kanssa taitaa tapahtua samoin kuin pianonsoitossa; jos ei soita, kangistuu.

Vuoteen on mahtunut paljon. Minua harmittaa kirjoittamisen vähyys, koska en aio kirjoittaa kaikkea tapahtunutta ylös enää tässä vaiheessa. Varsinkaan mitään, mikä liittyy koronavirusseikkailuihin. Tammikuusta asti täällä jatkunut erikoistilanne on uuvuttanut, enkä odota mitään muuta niin paljon kuin elämän palaamista normaaliksi. Tuntuu, etten olisi tänä vuonna puhunut mistään muusta kuin koronaviruksesta, koronaviruksesta, koronaviruksesta, koronaviruksesta.

Tämän päivän sekava blogiteksti voisi olla hyvänä esimerkkinä seuraaville viikoille ja kuukausille. Yritän olla jättämättä kirjoittamista. Tässä on hyvä tilaisuus kehittyä ja jatkaa kertomista siitä, mitä minulle kuuluu.

Ps. Sain eilen kukkia ja suklaakakkua! Syntymäpäivää ei helposti mikään pilaa, ei edes liian voimakas tuuli, joka heitti olohuoneen ikkunan saranoiltaan.

Pysykää terveinä ja pitäkää läheisistä huolta, ihmiset.