Viimeisinä päivinä Pekingissä tuntui siltä, että voisin olla pitempäänkin. Nyt olen haahuillut Suomessa kaksi viikkoa, ja Kiinan-aikani tuntuu kaukaiselta. Näin jälkeenpäin ajatellen seitsemän kuukautta on juuri sopiva aika.
Myönnän, että muutamina loppuviikkoina aloin väsyä ja käydä kärsimättömäksi. Luultavasti se johtui siitä, että tiesin lähdön olevan käsillä. Kiinassa minulla oli tehtävä ja selkeät rutiinit. Suomeen palaaminen stressasi kun ajattelin edessä olevaa työnhakua ja asunnon etsimistä, mutta toisaalta rutiineista irrottautuminen on ollut myös helpottavaa.
Monia asioita on tullut jo ikävä, ja olen huomannut jatkuvasti vertaavani näitä kahta maata keskenään. Miten Suomessa voikin jotkut asiat olla niin epäkäteviä! Ja kalliita! Ja miksi Suomen kiinalaisissa ravintoloissa ei edes tarjota kiinalaista ruokaa?! Saattaa mennä jonkun aikaa, ennen kuin totun taas asumaan täällä.
Ensimmäisinä päivinä hämmästelin ymmärtäessäni, mitä ihmiset puhuvat kadulla. Ihmettelin, missä on vesiautomaatti, ennen kuin tajusin, että Suomessa juodaan vettä hanasta.
Ulkomailla asuminen kasvattaa itsevarmuutta. Kun huomaa pärjäävänsä miljoonakaupungissa ilman, että puhuu edes samaa kieltä ihmisten kanssa, Suomessa asuminen alkaa tuntua leikiltä. Olen eksynyt, saanut ravintolassa eteeni aivan muuta kuin olin tilannut, käynyt pankissa kolmena eri päivänä vain yhden asian vuoksi, ja vain siksi, koska pankkivirkailija ei ymmärtänyt mitä halusin. Olen nähnyt paljon vaivaa yksinkertaisimmankin asian eteen Kiinassa, mutta se on tuntunut enemmänkin seikkailulta. Suomessa kaikki on niin paljon yksinkertaisempaa ja vaivattomampaa, että tekisi mieli nauraa! Tarvitsee vain laittaa jalkaa toisen eteen ja katsoa mitä tapahtuu.
Haluan vielä viihdyttää teitä kuvilla, joita otin käydessäni toisen au pairin kanssa Pekingin Olympiastadionilla.
Niin, minähän pääsin Pekingin Olympialaisiin, tosin yhdeksän vuotta myöhässä.
 |
| Linnunpesä |
 |
| Stadionin toisessa päässä näkyvästä näytöstä sai katsella Olympialaisten huippuhetkiä. |
 |
| Pääsimme kävelemään stadionin katolla. |
 |
| Olympiarenkaassa. |
 |
| Tähän muuriin oli kirjoitettu kaikkien mitalistien nimet. Joukosta löytyi mm. Satu Mäkelä-Nummela kultaisen pisteen vierestä. |
Kiinasta palaamisesta oli kulunut yksi päivä, kun jo katselin netistä kaikenlaisia vapaaehtoisleirejä ja kielikursseja Japanissa ja Etelä-Koreassa. Vahinko, että olen luvannut jo liian monelle ihmiselle, etten vähään aikaan lähde minnekkään Suomesta.
Heivaan ihmiset! Palaan taas kirjoittamaan seuraavan kerran kun lähden toiselle puolelle maailmaa.
